Malmberg
1600-luvun alussa löydettiin lupaava vuorimalmiesiintymä Pyymäessä, Määrjärven pohjoisrannalla Kiskon kunnassa. Tarkka löytöaika ja kuka löydön teki eivät ole tiedossa.
Kun Jacob Wolle perusti Antskogin ruukin, nimenomaan Pyymäen malmi suunniteltiin raaka-aineeksi. Pyymäki, jota alettiin kutsua Malmbergiksi, sijaitsi vain 5 km Antskogista ylävirtaan. Wollen ruukkiura jäi lyhyeksi. Peter Thorwäste sai haltuunsa Antskogin. Niin Thorwäste kuin myöhemmätkin ruukinpatruunat jalostivat Malmbergin malmia aina vuoteen 1866 asti, jolloin kaivostoiminta lopetettiin.
Malmbergin malmin rautapitoisuus oli parhaimmillaan 40 %. Rikki- ja kuparipitoisuudesta johtuen raudasta tuli kuumahaurasta. (Lähistöllä sijaitsee myöhemmin löydetty Orijärven kupariesiintymä). Sen vuoksi Malmbergin malmia käytettiin ainoastaan lisäaineena Utö-malmiin, jota tuotettiin Ruotsista.
Toiminta Malmbergissä
Louhinta tapahtui täysin käsityönä. Kalliota kuumennettiin avotulella, jonka jälkeen se jäähdytettiin vedellä. Nopean jäähtymisen johdosta kiviaines säröili, jolloin sitä oli helppo murtaa kangilla ja hakuilla. Malmi esiintyi pystysuorina suonina. Sen vuoksi kaivoskuilujen aukot maanpinnalla ovat suhteellisen pieniä, mutta syvyydet enimmillään noin 60 m. Kaivoskuilun päällä oli hirsirakenteinen kansi ja vinssi. Aluksi vinssiä oli käytetty ihmisvoimin, mutta myöhemmin siirryttiin hevoskiertoon. Polttopuut vinssattiin alas ja malmi ylös. Myös alhaalla kaivoksessa työskentelevät käyttivät luonnollisesti kulkuunsa tätä hissiä. Kaivoskuiluihin kerääntyvä vesi pumpattiin ylös hevoskierrolla. Kuilut oli suojattu olkikatoilla sadetta vastaan.
- Nedra grufvan
- Östra grufvan
- Långa grufvan
- Lilla grufvan
- Thorwöst grufvan
- Smedje grufvan
- Öfra grufvan
- Kivimuuri
- Pelto
- Kaivo
1800-luvun alussa kaivostekniikka kehittyi vauhdilla. Malmia ryhdyttiin irrottamaan mustaruudilla. Räjäytysreijät porattiin yhä käsin meisseliä ja vasaraa hyväksikäyttäen.
Malmia ja jätekiveä
Kaikki ylös tuotu malmi ei ollut riittävän rautapitoista. Sen takia käyttökelpoinen malmi valikoitiin käsin painonsa perusteella. Valtavat jätekivivuoret ovat yhä todisteena suurimittaisesta kaivostoiminnasta. Jalostettavaksi tarkoitettu malmi kuljetettiin rantaan, josta talvella jäätä pitkin ja kesällä proomuilla Antskogiin.
Kaivostoiminta tarvitsi luonnollisesti paljon työvoimaa. Malmbergin karttaan vuodelta 1864 on merkitty 12 asuinrakennusta, joiden lisäksi oli asuntoja Pitkäjärvellä, noin 1 km Malmbergistä.
Uudenaikaiset menetelmät
John von Julinin aikakauden alussa lisättiin kaivostoimintaa. Masuunitekniikka oli kehittynyt niin että yksinomaan Malmbergin malmista pystyttiin jalostamaan kelvollista rautaa. John Julin kaivoi lähinnä "Pitkässä kaivoksessa" ja "Pienessä kaivoksessa"(" Långa- "-ja "Lilla "gruvan). Nämä kuilut ylettyvät 60 m syvyyteen.
Kaivostoiminta lopetettiin kannattamattomana 1866, kun Ruotsi oli poistanut malmistaan vientitullin. Vielä kauan kaivostoiminnan loppumisen jälkeen oli asujaimistoa jäljellä, mutta vähitellen rakennus toisensa jälkeen jäi asumattomaksi ja luhistui. Metsä otti vallan kaivoksella, kuilut täyttyivät vedellä. Pelloille istutettiin kuusia. Malmberg vaipui unohduksiin.
Malmbergin saneeraus
1992 käynnistettiin alueen saneeraus Fiskarsin ympäristöhuollon vastaavan Stig Nordmanin aloitteesta. Kaivokselle kasvanut metsikkö hakattiin, pelloille istutetut kuuset poistettiin juurineen ja pellot äestettiin. Seuraavana kesänä koko aluetta peitti valtava kukkameri lajeja, joita ei lähimaillakaan esiintynyt. Siemenet olivat heränneet 50-vuotisesta unestaan.
Koska Malmberg on muinaisjäänne, oli museovirasto alusta lähtien mukana projektissa. Koko alue siivottiin perusteellisesti metsänhakkuiden jälkeen. Tietyt alueet aidattiin lampaille, jotta vesakko pysyisi jatkossakin kurissa.
Salaperäiset muurit
Monet merkit viittaavat siihen että Malmbergissä on ollut asutusta jo ennen kaivostoiminnan alkamista, mm. luonnonkivistä rakennetut muurit. Olisihan alueella ollut vaikka kuinka paljon louhittua kiveä muurien rakentamiseen.
Teksti: Upi Anttila, Stig Nordman
