Fiskarsin Ruukki

Fiskars Bruk | Fiskars Village

Hakulomake

Rautatie

Fiskarsiin rakennettiin maamme ensimmäinen todellinen kapearaiteinen rautatie 1890.

Fiskarsin ruukin tilintarkastajat huomauttavat vuoden 1860 kertomuksessaan, että kuljetukset ruukilta ulkomaailmaan olivat aivan liian kalliita ja hitaita. Ruukin johtoa kehotettiin tutkimaan muita vaihtoehtoja perinteisten härkä- ja hevoskuljetusten sijaan. Seurauksena oli, että ruukin johto antoi everstiluutnantti Appelbergille tehtäväksi selvittää Fiskarsin liittämisen rautateitse Pohjankurun satamaan. Junan oli määrä olla hevosvetoinen. Päivittäiseksi kuljetustarpeeksi laskettiin 1 000 leiviskää (8 500 kg). Hanke kuitenkin kaatui.

Vasta 28 vuotta myöhemmin eli 1889 ratahanke otettiin uudelleen käsiteltäväksi. Suunnittelu- ja rakennustyöt annettiin insinööri H. Norménin tehtäväksi. Radasta päätettiin tehdä niin vankka, että sillä pystyttiin liikennöimään vetureilla. Rata alkoi Fiskarsin yläkosken tehtailta ja kulki alakosken tehtaiden kautta jatkuen hyvin luonnonkauniilla alueella Borgbynjärven itäisellä rannalla, jonka jälkeen se seurasi Fiskarsinjokea Pohjankurun satamaan saakka. Radan pituudeksi tuli 5,5 km ja raideleveydeksi 750 mm.

Rautatielle hankittiin müncheniläiseltä Krauss & Co:lta yksi veturi. Ensimmäinen kuljetus päivättiin 31. elokuuta 1891. Hankkeen kokonaiskustannuksiksi muodostui 84 755 mk (vuoden 1986 rahassa 1,5 mmk).

Ensimmäiseksi veturinkuljettajaksi palkattiin helsinkiläinen Johan Andersson. Hän oli selvästi arvostettu henkilö, sillä hänen 90 mk:n kuukausipalkkansa oli samaa luokkaa ruukin rakennusmestarin ja kirjanpitäjän kanssa.

Tavallisesti ajettiin kaksi junaparia päivässä. Kuljetettavana oli kankirautaa, valukappaleita, takkirautaa, auroja, lautoja, lankkuja, kivihiiltä, maatalous- ja puutarhatuotteita ym. Lisäksi rautatietä käyttivät hyväksi ruukin virkamiehet, kauppias, Åminneforsin ja Antskogin ruukit sekä Orijärvi ja Kärkelä.

Ennen Karjaan-Turun -radan valmistumista vuonna 1899 Fiskarsin rautatieliikenne oli täysin riippuvainen purjehduskaudesta eli liikennöintikausi oli huhti- toukokuusta marras- joulukuuhun. Talvisin ajettiin hevosilla kuten aikaisemminkin. Ison rautatien valmistuttua Fiskarsiinkin ajettiin junalla ympäri vuoden.

Veturin melko pienen vesisäiliön vuoksi jouduttiin joskus ottamaan kotimatkalla vettä Borgbynjärvestä. Kesäisin veturi aiheutti usein vaivaa palokunnalle kipinöiden sytyttäessä metsäpaloja.

Henkilöliikenne

Vuonna 1897 hankittiin "pilettipenkkejä". Kyseessä oli ilmeisesti jonkinasteista maksullista henkilöliikennettä. Junaa ovat käyttäneet monet merkittävät henkilöt, kuten kenraalikuvernööri Bobrikov vieraillessaan Fiskarsissa vuosisadan vaihteessa. Myös tuleva marsalkka Mannerheim matkusti nuorena useasti serkkujensa kanssa.

Fiskarsin toimitusjohtajan Albert Lindsay von Julinin täyttäessä 50 vuotta 2.8.1921 hänelle myönnettiin vuorineuvoksen arvonimi. Kivitalossa pidettiin suuret juhlat, joihin vieraat kuljetettiin Pohjankurusta "pikkupässillä". Tätä ennen vaunut oli varustettu peltikatolla, ja pystytukien väliin oli kiinnitetty sinipunaiset verhot.

Fiskarsin VPK:N järjestäessä perinteisiä kesäretkiään saaristoon osallistujat kuljetettiin junalla Pohjankurun satamaan ja merimatkan jälkeen iltayöstä takaisin. Urheilukilpailujen ja muiden julkisten tilaisuuksien yhteydessä yleisö kuljetettiin niinikään rautateitse.

Resiinat

Ruukilla oli myös kaksi resiinaa; pumppuresiina työläisille ja polkuresiina virkamiehille. Ruukinpatruuna kirjoitti niiden. käytöstä itse tarkat ohjeet päivämäärällä 1. 10. 1908, joista käy ilmi mm. seuraavaa: "Resiinoita valvoo hoitaja, joka perii 20 penniä pumppuresiinasta ja 25 p polkuresiinasta. Resiinoilla saa matkustaa ainoastaan kaksi henkilöä. Maksusta puolet menee ruukille ja puolet "hoitajalle". Resiinat olivat jäljellä rautatieliikenteen loppumiseen saakka.
Yhteydet muualle

Vuonna 1928 valmistui Fiskars Oy:n omistamille Åminneforsin tehtaille myös kapearaiteinen yhdistämään tehtaat Pohjankurun satamaan. Veturiksi ostettiin Imatran rakennustyöt Oy:ltä käytetty Orenstein & Koppelin numerolla 10554/1923 valmistama 50hv:n tehoinen ja 8 tonnia painava veturi. Vuonna 1937 ostettiin saman valmistajan uusi veturi, jonka valmistusnumero oli 12782/1936.

Junia käytettiin myös henkilökuljetuksiin. Silloin vaunut varustettiin penkeillä, joilla väkeä kuljetettiin Fiskarsiin eri tilaisuuksiin, varsinkin 1930-luvun kuuluisiin mäkihyppykilpailuihin. Erästä Fiskarsin-matkoilla sattunutta tapausta ei voi unohtaa, sillä siitä kerrottiin jopa maailmanlehdistössä. Åminneforsilaiset oli kutsuttu elokuvaesitykseen Fiskarsin Lukaaliin. Matka tehtiin junalla. Eräs matkustajista oli niin juovuksissa, ettei häntä päästetty sisälle. Tästä suivaantuneena hän hyppäsi veturiin ja päästi paineet valloilleen. Juna katosi täydellä vauhdilla Pohjankurun satamaa kohti. Matkalla miehemme lapioi kaiken hiilen tulipesään ja heitti lopuksi lapionkin tuleen. Pohjankurussa juna suistui kiskoilta.

Pikku pässi

Fiskarsin vapaapalokunnan talon viereisellä tontilla seisoo nykyään vihreäksi maalattu kapearaiteisen höyryveturi, "Pikku Pässi", joka oli käytössä vuosina 1890-1952.

Veturin lämmittäminen kesti arkiaamuisin noin tunnin ja viikonlopun jälkeen, kun se oli hyvin jäähtynyt, parikin tuntia.

Lisää tietoa kapearaiteisista radoista löytyy Museorautatieyhdistyksen Jokioisten Museorautatie -sivuilta.

Valmistaja: Krause & Co. München, Saksa vuonna 1890.
Valmistusnumero: Nr. 2517/1891
Käyttöpaine :11 atm.
Kattilan tilavuus 0,6 m3, tulipinta 9,97 m2, hevosvoimia noin 30.
Stephensonin venttiilikoneisto.