1. Fiskarsin jokeen laskeva Risslanpuro saa alkunsa kahdesta järvestä; Pitkäjärvestä, joka sijaitsee 46 metriä merenpinnan yläpuolella ja 39 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitsevasta Myllyjärvestä. Molemmat virtaukset muodostavat komeat vesiputoukset ennen saapumista 16 metriä merenpinnan yläpuolella olevalle pellolle.

2. Ampumalava valkohäntäpeuran metsästystä varten.

3. Pitkäjärven puron koski virtaa halki idyllisen lehdon, jonka koskemattomassa luonnossa viihtyy monipuolinen kasvisto.

4. Rauniot ja villiintyneet kulttuurikasvit kertovat voimalan aikaisesta asumuksesta.

5. Myllyjärvi laskee Risslan koskeen. Kosken alapuolelle rakennettiin Risslan sähkövoimala vuonna 1899 ja siihen asennettiin maamme ensimmäinen 3000 voltin suurjännitegeneraattori. Voimala, joka tuhoutui tulipalossa vuonna 1968, on nykyään yksityisomistuksessa. Itse koski on n. 100 metriä pitkä ja sen putouskorkeus on runsaat 20 metriä. Vesi johdettiin padolta turbiiniin 80 cm:n paksuisella puuputkella. Putken kiviset perustat ovat vielä paikallaan ja putken jäännöksiä näkyy padon alapuolella. Vuosina 2000 ja 2001 istutettiin yhteensä 3000 meritaimenen poikasta Risslan koskeen.

6. Pitkäjärven purosta kaivettu kanava täydensi voimalan vedentarvetta. Kanava on kaivettu käsivoimin lapio, kottikärryt ja hevonen apuna; kunnioitettava saavutus sekin.

7. Vanha pato on edelleen käytössä veden säännöstelyä varten.

8. Luonnontilaista vanhaa havupuumetsää, joka oli taimikkona Suomen sodan 1808-1809 aikana. Mäntyjen kilpikaarnaiset kyljet ja niiden lakkalatvat kertovat korkeasta iästä.

9. Levähdyspaikka kauniin Myllyjärven rannalla (suunnittelija sisustusarkkitehti Leena Peltonen).

10. Vanhan susikuopan jäännökset. Saman susireitin varrella on muitakin kuoppia.

11. Torbyn seudulla on runsaasti esiroomalaisen rautakauden (n. 500 eKr. - ajanlaskun alkuun) asuinpaikkoja ja hautaraunioita. Tämä hauta on komea esimerkki.

12. Torbyn mäki. Muinaisen asuinalueen maisema halutaan pitää avoimena, siksi siellä laidunnetaan lampaita.

Mäen kulttuurihistoriallisesti kiinnostavaan kuvaan kuuluvat:

• esiroomalaisen rautakauden haudat
• terassimaiset muinaispellot
• merkit muinaisesta raudanvalmistuksesta järvi- tai suomalmista
• villiintyneet kulttuurikasvit.

Mäen korkeimmalta huipulta aukeaa näkymä Degersjön järvelle. Degersjö, jonka pinta on 18,5 m merenpinnan yläpuolella, on viimeinen järvi hyvin laajasta ja monihaaraisesta vesistöstä. Degersjön vesi laskee Fiskarsin jokeen, joka puolestaan kolmen kosken jälkeen jatkaa Pohjanpitäjän merenlahteen.

13. Sodanaikaisia hiiliuuneja. Bensiinin puutteessa autot varustettiin häkäkaasulaitteilla, joiden polttoaineena käytettiin mm. puuhiiltä.

14. Pähkinäpensaslehto. Ennen pähkinäpensaat luettiin ns. kantaviin puihin, joiden hedelmiä saivat poimia vain omistajat. Nykyään pähkinät tuskin ehtivät kypsyä ennen kuin pähkinähakit korjaavat sadon. Tämä lintulaji on verrattain uusi tulokas, mutta on jo kotiutunut ja pesii näillä seuduilla. Pähkinäpensaan puuaines on sitkeätä ja sitä on käytetty ennen moneen tarpeeseen; ongenvavoiksi, tynnyrin vanteiksi, veneen kaariksi jne. Kuuluisa kustavilainen hovipuuseppämestari Georg Haupt käytti tätä puuta huonekalujensa liukulistoina. Pähkinäpensaan juuristo on lähes ikuinen; sitä mukaa kun vanhemmat rungot kuolevat, työntää juuri tilalle uusia vesoja.

15. Peltoon istutettu kuusikko. Istutus on tehty 1969 ja ensimmäinen harvennus 1998.

16. Eurooppalainen lehtikuusi, joka on kylvetty vuonna 1844. Vanhasta metsiköstä on jäljellä vain kymmenkunta "museorunkoa". Paalulla merkitty puuyksilö on tasan 100 cm rinnankorkeusläpimitaltaan. Rungon tilavuus ilman oksia on n. 13 kiintokuutiometriä.

Teksti: Stig Nordman