Ruoka

Fiskarsissa syödään hyvin

Herkuttelijalla on monta hyvää syytä tulla Fiskarsiin - kaikkina vuodenaikoina. Ruukin vahva ruokaperinne jatkuu tänäkin päivänä. Se saa uusia piirteitä.

Fiskarsissa toimii ympäri vuoden kaksi laadukasta ravintolaa. Fiskars Wärdshus on kestinyt ja majoittanut matkustavaisia vuodesta 1836. Wärssy on saanut paljon kiitosta paikalliseen tarjontaan perustavasta ruoastaan ja tunnustusta viinilistastaan. Joen vastapäisellä rannalla kohisevan kosken äärellä toimii kunnianhimoinen ravintola Kuparipaja. Myös sen listalla on useimmiten paikallista kalaa, riistaa ja kasviksia.

Kevät tuo Fiskarsiin lehtipuiden vehreyden ja villivihannekset. Kesän runsaus tuo Ruukkiin yli satatuhatta vierailijaa, jotka ruokitaan tehokkaasti ja taidokkaasti. Syksyllä Fiskarsin ruokatarjonta on runsaimmillaan, kun sienisato on noussut ja metsästyskausi alkamassa. Metsästäjät läheltä ja kaukaa ovat löytäneet Fiskarsin.

Joulun aika merkitsee Fiskarsissa toista huippukautta kesän ohella. Silloin kävijöitä riittää muun muassa syömään ja ruokaostoksille. Kulinaarinen Fiskars sai vuonna 2011 täydennystä, kun kuuluisa keittiömestari Markus Aremo avasi Seuraintalossa "Gastronomisen akatemian". Aremo järjestää muun muassa pienimuotoisia koulutustilaisuuksia.

Vuonna 2011 avattiin vanhaan voudin taloon kylänraitille luomukauppa nimeltään Ruukin Pottu & Sipuli. Osuuskuntapohjainen kauppa on auki ympäri vuoden.

Fiskarsin ruukissa on aina syöty hyvin

Ruukki oli aikoinaan oma pieni maailmansa - ja melkein omavarainen. Koko ruukin alue oli vielä 1800-luvun lopulla aidattu. Jos portin puomit olisi suljettu, yhteisö olisi tullut toimeen omillaan kauan. Järvet, joet, meri ja metsät ovat Läntisellä Uudellamaalla aina suoneet runsaasti antejaan. Vedet ovat yhä kalaisia ja metsistä saa marjoja, sieniä ja riistaa. Pellot ovat viljavia. Vanhat asukkaat muistavat ajan jolloin Ruukin oma mylly jauhoi keskellä kylää omien peltojen viljaa. Ruukin omasta navetasta jaettiin aamuisin rasvaista maitoa. Enimmillään, noin sata vuotta sitten lehmiä oli kolmisensataa, kun ruukin pelloille tarvittiin lantaa. Maitoa vietiin Helsinkiin saakka lastensairaalaan.

Fiskarsissa kaikki liikenevä maa oli vielä puoli vuosisataa sitten viljeltyä. Asukkaita oli kaksin verroin enemmän kuin nykyiset noin 600. Työväki asui punaisissa mökeissä ja vuokrakasarmeissa. Virkamiesten talot olivat keltaisia. Kaikilla oli huolella hoidettu maatilkku. Kanat kuopivat ja siat röhkivät takapihoilla. Rinteillä oli herrasväen omenatarhoja ja jopa kasvihuoneita.

Fiskarsissa leipä leivottiin länsisuomalaiseen tapaan muualla kuin kotona. Kylässä oli useita leivintupia, joissa leivottiin jopa sadan litran leipätaikinoita kerralla. Ruukin torilla myytiin lihaa ja kalaa, enimmäkseen silakkaa. Kylässä oli jopa piparkakkuleipuri.

Punaisten mökkien asukkaat näkivät toki vaivaa ruoan hankkimiseksi ja säilömiseksi. Ruokahuolto oli vaativaa, koska työpäivä oli ennen vuotta 1917 neljätoistatuntinen. Keltaisissa virkamiestaloissa rouvan apuna oli kotiapulainen, ja ateriat katettiin arkenakin kauniisti.

Kylää hallitsevassa Kivitalossa, mahtavien ruukinpatruunoiden asunnossa, elettiin arkisin sangen vaatimattomasti, kuten säätyläisten tapana oli. Vierasruoassa sen sijaan ei säästelty. Pitokokit tuotiin Helsingin Seurahuoneelta saakka.

Työnantajan tarjoamat luontaisedut jäivät muualla Suomessa pois yleensä 1920-lukuun mennessä. Vielä sukupolvi sitten, 1950-luvulla, Fiskars maksoi työntekijöilleen osan palkasta jauhoina ja halkoina.