Hiilijalanjälkiä Fiskarsin metsissä

Kategoriat: Fiskarsin historia ja ympäristö

Kun Fiskarsin virran varteen päätettiin perustaa rautaruukki 1649, paikan ei ratkaissut paikalliset malmivarat, vaan runsaat metsävarat. 1600-luvun raudanvalmistustekniikka kulutti valtavan määrän puuta. Itse asiassa pitkälti yli puolet raudanvalmistuksen kustannuksista muodostui puusta ja hiilentuottamisesta. Niinpä rautamalmia kannatti rahdata laivoilla Ruotsista saakka Fiskarsiin, kunhan hiiltä saatiin mahdollisimman läheltä.

 

 

Tämä aikakausi kesti 1800-luvun loppuun saakka. Ruukkeja oli Lounais-Suomessa useita, joten metsät olivat kovassa käytössä, paikoin loppuun kuluneita. Lähes kolmensadan vuoden aikana metsissä poltettiin kymmeniä tuhansia miiluja. Näiden miilujen pohjat ovat edelleen havaittavissa maastossa – jos oppii niitä näkemään. Miiluja ei poltettu pelkästään ruukkien omissa metsissä. Myös paikkakunnan talonpojat ja torpparit tuottivat hiiltä ruukkien tarpeeseen.

 

 

Karttakuva: Tässä suunnistuskartassa vanhat miilunpohjat on merkitty erikoiskohdetta kuvaavilla ympyröillä. Tällä suhteellisen pienellä alueella kartanlaatija Markku Lehto on löytänyt lähes parikymmentä maastossa selvästi erottuvaa miilunpohjaa. Alue sijaitsee Kullaanjärven etelärannalla noin 10 km Fiskarsin ruukista.

 

Vuokranmaksua hiilellä

Oma metsätilani Skarpkullassa, noin 15 km Fiskarsista, oli aiemmin ruukin alainen torppa ja maavuokra hoidettiin toimittamalla hiiltä Fiskarsiin. Tämän vuokran maksuun kului vuosittain noin 100 miestyöpäivää. Sen lisäksi tuli vielä taksvärkkejä. Puut piti kaataa, kuljettaa ja ladota miiluksi. Miilun poltto oli tarkkaa, koska sen piti kyteä hiljaa ja hallitusti. Jos tuli pääsi valloilleen, kaikki työ meni hukkaan. Miilun poltto ja vartiointi kesti sen koosta riippuen jopa useita viikkoja. Talvikelillä hiili sitten kuljetettiin härkien tai hevosten vetäminä talviteillä järvien ja peltojen yli Fiskarsiin.

 

 

Tällaisella hiilireellä paikkakunnan talonpojat ja torpparit kuljettivat tuottamansa hiilen Fiskarsiin. Kuormaamiseen, purkamiseen ja edestakaiseen matkaan meni helposti koko työpäivä. Kuva otettu Skarpkullan museossa. Kuva Kåre Pihlström

 

Pelkästään Fiskarsin hiilentarpeen tyydyttämiseksi vaadittiin enimmillään 1800-luvun alussa vuosittain yli 50 000 kuutiometriä puuta. Muutkin lähellä olevat ruukit tarvitsivat hiiltä ja kilpailu oli ajoittain kovaa talonpoikien tuottamasta hiilestä. Parhaimpina aikoina, ennen kartellin muodostamista, ruukit olivat asettaneet sopiviin tienristeyksiin ostomiehiä, jotka parempien tarjousten, lipevien puheiden ja viinaryyppyjen avulla pyrkivät saamaan hiilikuormat omaan ruukkiin. Myös metsämaasta kilpailtiin, kun ruukit pyrkivät laajentamaan maanomistustaan hiilensaannin turvaamiseksi.

Vaikka hakkuumäärät olivat monesti metsän kasvuun nähden liian suuria, niin hiilipuun hakkuut avasivat uusia mahdollisuuksia metsänhoidossa. Hiilen tuottamiseen kelpasi periaatteessa kaikenlainen puu, mutta siihen ei käytetty tietenkään sahaukseen kelpaavaa järeämpää puuta. Tukkiharsinnan jälkeiset heikkotuottoiset jätemetsät, voitiin nyt uudistaa avohakkuulla tai siemenpuuhakkuulla, kun pienpuullekin oli käyttöä. Itse asiassa Fiskars-yhtiön John von Julin oli myös tällä saralla edelläkävijä maassamme ja aloitti järjestelmällisen metsänhoidon saksalaisoppien mukaisesti.

Miilunpohjan voi maastossa tunnistaa jo maastonmuotojen perusteella. Miilunpohja on ympäristöstään hieman koholla oleva ympyrämuotoinen tasanne, jonka halkaisija on tavallisesti 5-15 metriä. Helpommin sen havaitsee vanhoissa tai harvennetuissa metsissä, joissa ei ole paljon aluskasvillisuutta. Havainnon voi varmistaa miilunpohjaksi, jos potkii pois sammalta ja kunttaa, niin alta paljastuu mustaa hiilimursketta. Ketut ovat mieltyneet kaivamaan pesiänsä vanhoihin miilunpohjiin. Ehkä luolat on helppo kaivaa niihin ja ehkä ne ovat myös suhteellisen kuivia pesäpaikkoja. Kettujen avulla miilunpohjan voi löytää tiheästäkin metsästä. Joidenkin syrjäisten miilunpohjien läheltä löytyy myös ruoanlaittouunien ja majojen jäänteitä.

Vuosien varrella lukuisat miilunpohjat ovat tuhoutuneet hakkuissa, maanmuokkauksessa ja metsäteitä rakennettaessa. Varjeltuneet kannattaa – ja itse asiassa täytyy – suojella muinaismuistokohteina. Ne ovat erään pitkän aikakauden näkyviä muistomerkkejä.

 

 

Miilunpohja Fiskarsin mailla Kiskossa. Hakkuussa jätetyillä pökkelöillä pyritään varmistamaan, ettei miilunpohjaa vahingoiteta puutavaran ajossa, maanmuokkauksessa eikä myöhemmissäkään metsänhoitotöissä. Foto: Kåre Pihlström

 

 

Syrjäisillä alueilla miilunvartijat rakensivat yöpymismajoja, joissa oli uuni lämmitystä ja ruoanlaittoa varten. Majat ovat muuttuneet mullaksi, mutta kiviuunin voi vielä löytää miilunpohjan lähimaastossa. Kuva Robert Lindholm

Tämän muinaisen aikakauden työmenetelmiä ja elintapoja pääsee hienosti tutustumaan Malmbackan metsissä, parikymmentä kilometriä Fiskarsista etelään Snappertunassa.Täällä vaalitaan nimenomaan hiilenpolttoperinteitä. Joka vuosi täällä rakennetaan uusi miilu, joka yleisötapahtuman aikana syyskuussa viikon 36 loppuna sytytetään kytemään. Tämän vuotiseen miiluun tarvittavat puut lahjoitti Fiskars-yhtiö. Mikäli haluaa oppia miilunrakentamista, voi ilmoittautua mukaan talkoisiin. Tilalla on myös vanhan mallin mukaan rakennettuja hiilenpolttajien majoja, joissa voi yöpyä. Tällä perinteisellä tavalla tuotettua hiiltä voi ostaa mukaansa ja käyttää grillihiilenä. Se on tuhtia tavaraa. Tottumattomalta voi makkarat ja kyljykset palaa, jos käyttää normaalimäärän grillihiiltä.

 

Kuvia Malmbackan miilunrakennuksesta ja poltosta: Kuvat: Malmbacka

Miilun rakentaminen alkaa tukevan pystytolpan eli kuninkaan asentamisesta. Kuningasta kohti makaavat ensimmäiset puut asetetaan niin että ilma saadaan johdettua miilun sisään.

 

Malmbackan pystymiiluun käytetään noin 15 kuutiometriä puuta. Entisajan miilut olivat selvästi isompia ja sisälsivät yleensä yli 100 kuutiometriä puuta.

 

Miilu peitetään havuilla ja turpeella.

 

 

Kåre Pihlström

Kirjoittaja on metsänhoitaja joka 1994-2017 toimi Fiskars-yhtiön kiinteistöjen metsä- ja ympäristöpäällikkönä. Työnsä ja harrastustensa puolesta hän liikkuu paljon luonnossa, erityisesti Fiskarsia ympäröivässä maastossa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Lisää artikkeleita

05.07.2021

Lasten Fiskars

Fiskars on hieno kohde koko perheelle. Vanhat rakennukset ja rehevä puistoalue vie mielikuvitusmatkalle ja lapsille on paljon koettavaa ja nähtävää kaikille aisteille. Lue täältä vinkit onnistuneeseen vierailuun!

Fiskars on hieno kohde koko perheelle. Vanhat rakennukset ja rehevä puistoalue vie...

Kategoriat: Vinkit vierailuun
Lue artikkeli
12.05.2021

Adam Detre – Water #3

Kategoriat: Elämää Fiskarsissa|Vinkit vierailuun
Lue artikkeli
19.03.2021

Fiskars with a local – Ollin päivä

Kategoriat: Elämää Fiskarsissa|Vinkit vierailuun
Lue artikkeli
13.02.2021

Fiskars with a local – Muutama talvinen päivä

Kategoriat: Elämää Fiskarsissa
Lue artikkeli

Suunnittele vierailusi

Suunnittele vierailusi on työkalu jolla voit merkitä itsellesi kiinnostavia kohteita ja räätälöidä oman Fiskars vierailu kokemuksesi.

Kuinka tämä toimii?

Suunnittele vierailusi toiminnalisuuden avulla voit kerätä itseäsi kiinnostavia tapahtumia, aktiviteeteja ja kohteita Minun listalle. Luomasi lista autaa sinua räätlöimään oman näköisesi Fiskars vierailun.

Kerääminen listalle tapahtuu klikkaamalla, missä tahansa sivustolla, tapahtuman, aktiviteetin tai kohteen yhteydessä oleva sydänsymbolia. Kohteen poistaminen omalta listalta tapahtuu painamalla kyseisen kohteen X symbolia

Valmiin listan voit tulostaa tai lähettää sen omaan sähköpostiisi.

Minun lista
Varaa aikaa
Numero kartalla
Suunnittele vierailusi